tiistai 12. heinäkuuta 2016

Instagramin oravanpyörä

Luen Kaarina Davisin kirjoja. Olen saattanut joskus aiemmin lukea hänen kirjansa "Irti oravanpyörästä", en muista, mutta nyt se nököttää yöpöydälläni odottamassa, kunhan saan "Toisinnäkijän päiväkirjan" luettua. Olen kaikesta muusta tähän asti samaa mieltä ja muutenkin samastun voimakkaasti paitsi huussia en kestäisi (en oikein edes mökillä enää tässä iässä), ja vähään tyytymisestä olen eri mieltä. Jos minä tyytyisin vähään esimerkiksi Hamletin antamien lapsivapaiden kanssa, niin joutuisin lataamoon tai sairaalaan lepäämään - lisäksi minusta ei myöskään työttömyyskorvausta vastaan tulisi teettää töitä. Työnteosta pitää saada palkkaa.

Olen järkyttynyt kirjassa kerrotuista kesällä tehtävistä avohakkuista. Lintujen ja muiden eläinten pesät tuhoutuvat. Karmeaa. Yksi kohta kirjassa toi mieleeni elävän muistikuvan lapsuudesta, kun mökkialueellemme päätettiin rakentaa silta, joku valtava väylä autoille. Yhtäkkiä kuuluikin autojen ja rekkojen ääniä kaiken muun muassa, ja muistan olleeni pitkääääään epäuskoinen, tuleeko se silta todella, miten ne voivat rakentaa sen tuohon, ja kesti vuosia tottua siihen sekä autojen ääniin. Muuten olen kyllä luonnosta vieraantunut - en sienestä enkä marjasta enkä osaa mitään ihmeellistä luonnossa selviytymistä, vaikka partiota kävinkin pienenä, hah! Mutta arvostan luonnossa oleilua, kunhan pääsen takaisin mukavaan kaupunkiasuntooni vesivessan ja suihkun ääreen.

Koen itse olevani irti oravanpyörästä (jos ei kotioravanpyörää lasketa), mutta hiljan olen huomannut, että jopa niinkin erikoinen someväline kuin instagram on jonkin sortin oravanpyörä. Liityin sinne seuratakseni tiettyjä tyyppejä ja postatakseni omia urpoilujani sekä taideprojektejani. Kas, seuraajia onkin vaikea saada ja erityisesti pitää, ellet koko ajan säännöllisesti postaile kuvia, ja elleivät ne ole aina samaa sarjaa ja tyyliä. Hmmm.... Luulin löytäneeni kevyesti otettavan kanavan, mutta kuulemma suuret seuraajamäärät saadaankin kovalla työllä, jossain järjestetään jopa instagram-kursseja (!!!), ja ihmisten lyhytjänteisyys on huipussaan instassa. Heti kun tulee vähän taukoa kuvissa, seuraajamäärä putoaa, heti jos teema vaihtuu, tulee pari uutta seuraajaa kunnes ne katoavat kun palaat vanhaan teemaan jne. jne. Tunnen olevani vanha kalkkis.

Sitten on teinien tyhjänpäiväisiä tilejä, joissa on muutama kymmen duckface-selfietä. Neljäsataa seuraajaa. MITÄ HÄH?! Joka kuvalla 50 tykkääjää. MITÄ HÄH?! Mutta minä en luovuta. Juoksen somen oravanpyörässä ihan omaan tahtiin, vaikken tajuakaan seuraajien saamisesta ja pitämisestä juuri mitään.....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti