lauantai 19. joulukuuta 2015

Ofelia on ollut ahkera

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille tutuille ja tuntemattomille! Olen siivonnut ja pakannut joulusukulointia varten, yksin ja rauhassa. Nyt kun on isäviikonloput saatu pyörimään kunnolla, ja Toinen Rintaperillinenkin isällään viihtyy Maudin kanssa, saan omaa aikaa, lepoa ja voin mennä ilman lapsia miltei minne huvittaa. LUKSUSTA. Olen myös maalannut, koska uusi näyttely tulee keväällä.

Olen saanut taukojen  myötä voimia myös kaikenlaiseen touhuun lasten kanssa, on käyty Kasvitieteellisessä puutarhassa ja muuallakin, maalattu sormiväreillä, leivottu jouluista rusinanisua, pipareita..... Minusta on ihanaa, että sain kaksi söpöä tyttöä, joiden kanssa voin tehdä perinnejuttuja ja käydä tutustuttamassa heitä eri paikkoihin.

Tavaran karsinnan myötä on karsiutunut kummallisia ihmissuhteitakin pois - Artemis katkaisi välit, mitä en kyllä harmittele. Vinkki viitonen kaikille: älkää koskaan sotkeko rahaa ystävyyssuhteisiin! Ja jos sotkette eli lainaatte, tehkää hyvät ihmiset velkakirja ja selvät säännöt.

Enää pitäisi keksiä Toiselle Rintaperilliselle bloginimi....

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kaikki liian hyvin kun ei mittään saa täällä aikaan?

Kerran vuodessa blogin kirjoittamista ei kyllä ole mitään.... Karmeaa. Hengissä ollaan kuitenkin ja usein ajattelen esim. filosofi Saaraa sekä Kartanonrouva Eliseä, jonka blogin äsken huomasin olevan salasanan takana.

Tämän vuoden aikana olen ehtinyt sekä uupua yh-elämään että matkustaa aika paljon, ja ensi vuonna on tulossa uusi taidenäyttely. Uupuneen vanhemman avunsaanti on vähän kiven takana, ja siksi karsastan leikkauksia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Jos muita apuja ei oikein ole, kuin päiväkoti, niin kannattaako siitä leikata? Toinen rintaperillinen on edelleen kotihoidossa, mutta Maudin kanssa on toiminut tosi hyvin ne 5-7 tunnin hoitopäivät, ja ensi syksynä ajattelin laittaa Toisen rintaperillisen tarhaan, jos paikka irtoaa samasta päiväkodista missä Maud on nyt.

Tytöt viihtyvät hyvin yhdessä, heille on kehittynyt ihana ja lämmin sisaruussuhde, mistä olen oikein onnellinen! Tällä haavaa elämä muutenkin on aika selkeää, on vapaa-aikaa, taidetta, hyvä rahatilanne, ihania ystäviä ja tulevaisuuden suunnitelmia sekä haaveita.

Olen myös innostunut tavaran karsimisesta (luin Marie Kondon kirjan "Siivouksen elämänmullistava taika"), mutta koska olen vuosien aikana koko ajan harjoittanut pientä karsimista, en ikinä saa meiltä kymmeniä jätesäkillisiä tavaraa pois.... Siitä voin olla ylpeä, että me 3 vielä hyvin mahdumme tähän pikkukaksioon, ja kaapeissa on jopa tilaa! Pyrin siihen, että meillä olisi vain tarpeelliset tavarat, ja tietyt esteettiset esineet luomassa tunnelmaa. Pieni koti on tässä etu - ei tähän mahdu, jos ei säännöllisesti karsi.

Olin muuten hetkellisesti jopa unohtanut blogini nimen! Hupaisaa.... Olen unohtanut blogiminänikin. Miten tässä aktivoituisin ja minkä nimen keksisin toiselle rintaperilliselle?!