torstai 10. huhtikuuta 2014

Blogimaailmaan paluun kuivaharjoittelua eli tilatavaramietintää

"Äiti asuu aika ahtaasti", sanoi lastenvalvoja, kun kävimme sopimassa elatusmaksuista. Vanhalla kotkalla ei taida olla käsitystä vuokrista eikä siitä, miten huonosti tuet tulevat vastaan. Jos kolmen hengen asunto saa maksaa enintään 890 euroa sosiaalitoimiston mukaan (Kelan raja noin 740e), on aika hankalaa löytää tuonhintaista kolmiota suht säädylliseltä asuinalueelta. Eikä minulla ole kiirettä muuttaa ihan minne tahansa eroon hyvästä naapuriyhteisöstä saatikka pois ihanasta asunnostani, vaikka sitten saisi kuinka halvalla. Haluan myös, että Maud käy juuri tuon päiväkodin loppuun ja jatkaa viereiseen kouluun, joka on laadukas ja sijaitsee metsäpolun päässä.

Olen ylpeä siitä, että meillä kolme ihmistä mahtuu alle 50 neliön kaksioon, ja kaapeissa on vielä tilaakin. Lapset kuulemma tarvitsevat oman huoneen ja leikkitilaa. Omalla huoneella ei nelivuotias oikeasti tee vielä mitään, vauvasta puhumattakaan. Omat huoneet ovat vain tavaran säilytystä varten; lapset ovat kuitenkin aina samassa tilassa kuin vanhempansa. Minä saisin jonkinlaisen ahdistuskohtauksen, jos minulla olisi sata neliötä siivottavaa ja joka paikka täynnä tavaraa. Sitä paitsi Maudilla on "oma huone", mukava syvennys olohuoneessa, ja siellä on leikkitilaa ja paljon leluja. Myöhemmin taas voin itse nukkua olohuoneessa ja tytöt saavat makuuhuoneen.

Olen huono kansantalouden ylläpitäjä, kun en hanki röykkiöittäin ryönää, en uusia huonekaluja. Hankkiuduin juuri eroon vanhasta Hamletilta saadusta sohvasta ja tilalle ostin kirpparilta antiikkisohvan ja -nojatuolin. Ne ovat juuri sellaiset joista olen aina unelmoinut. Ja yllättäen saimme lisää tilaa! Vanha sohva oli mahdoton möhkö. Sohva on aikamoinen ongelmakohta, koska uudet sohvat ovat rumia, liian isoja ja aivan liian kalliita, mutta sain näköjään tämänkin ongelman ratkaistua ja edullisesti. Onko muuten ihan kaikelle tavaralle kysyntää, pitääkö valmistaa niin jumalaton määrä esim. erilaisia sohvia? Pitääkö valmistaa kaiken maailman tilpehööriä?

"Päivitän" tietokoneet ja puhelimet vasta kun vanhat hajoavat, eli olen siinäkin myyjien painajainen. Säännöllisin väliajoinhan soitellaan milloin mistäkin että nyt olisi aika päivittää koneet! Minkä ihmeen takia... Ostan lapsille vaatteita kirpparilta ja huutonetistä, tosin aika paljon nyt myös uusia kaupoista, olen säästänyt Maudin tarvikkeita Toiselle Rintaperilliselle ja paljon saanut ystäviltä. Ja nyt kun Toinen Rintaperillinen kasvaa, en säästä enää vaatteita ja tarvikkeita vaan annan ne kierrätykseen.

Käyn kaappeja läpi säännöllisesti enkä säästä mitään tarpeetonta, joten nyt alkaa olla se tilanne, että kotona olevat tavarat ovat kaikki käytössä. Jos kotimme olisi isompi ja tilaa enemmän, varmaan vain tunkisin uutta vanhan päälle, ja pian tila olisi taas loppunut ja hukkuisimme tavaraan. Ahdistavaa. Mitä vähemmän, sen parempi. Koriste-esineitä ja sisustuselementtejä minulla tietysti on, mutta enää en aio ostaa lisää. Rakastan tavarasta luopumista. Olisi mukavaa palkata kotiin ammattijärjestäjä, joka voisi auttaa vielä viimeisessä karsinnassa!

Nyt alkaa kai kuulostaa siltä, että elämme ankeassa ja minimalistisessa kopissa, mutta meillä käyneet tietävät, että täällä on kuitenkin värikästä, kodikasta ja ihan tarpeeksi täyttä, heh! Jos meillä joskus on kolmio, toivon muistavani tavara-ahdistuksen eli mielellään avaruutta ja huonekasveja romun sijaan. Nyt kuitenkin nautin siitä, että kun kaikki rahat eivät mene asumiseen, voin ostaa palveluita, voimme tehdä pieniä matkoja, ja rahaa jää säästöönkin. Mielestäni ei ihminen tarvitse niin paljon tilaa vaan se kaiken maailman tavara. Kotona syödään, nukutaan ja oleillaan - kun on keittiönkalusteet, sängyt ja sohva, niillä pärjää! Maailmanlaajuisesti meillä on kuitenkin ruhtinaallisesti tilaa.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Mää-ää-ääää

Sanon vaan sen että mää kaipaan mun blogia, mun omaa aikaa ja maalaamista! Mutta mulla on vaan tyäleiri kotona. Sit kun mää ehrin ja jaksan, mää kirjotan vaikka tavarasta. Ja ehkä eilisen politiikasta ku päivän politiikkaa en kerkee seurata. Välillä nilviäiset on kipeitä, välillä ei, mää oon terve mut mua väsyttää.

Mää en muista mittää, eli sähköpostit jää vastaamatta, blogit lukematta, ja tänää hukkasin alle puolessa tunnissa just kaupasta ostamani sukat. Bärkkel sentään!

Hamletin kans elämä on elokuvaa, Oberonin kans silmäpeli jatkuu. Eli ei mittää uut länsirintamal.

Palataa!