tiistai 23. heinäkuuta 2013

Suomeen oma Christiania ja vähän väriä!

Christiania, Kööpenhamina

Heipä hei! Huonosti olen lukenut muiden blogeja ja vielä huonommin kirjoittanut omaani. Osa matkoista on jo takana, joten nyt on vähän aikaa lötkötellä kotona ennen seuraavaa pakkaamista ja lähtöä. Tanskassa oli ihan kivaa, vaikka olenkin näköjään jo kyllästynyt yksin matkustamiseen. Se nyt vaan on aika yksinäistä. Sama pää kuitenkin, vain paikka on eri, joten ei ongelmistaan mihinkään pääse...

Christiania oli ehdottomasti kohokohta. Jokaisessa maassa saisi olla tilaa anarkistiselle (?) yhteisölle, jossa on tilaa vapaudelle, luovalle toiminnalle, omannäköiselle rakentamiselle ja kaikelle mukavalle. Huumeita en kannata, mutta kaiken ei tarvitsisi aina mennä niin yhden ja saman kaavan mukaan, että talon pitää olla tietynmallinen ja -värinen koska EU määrää sitä sun tätä, ja kaikkea semmoista hippitoimintaa kannatan minä!

Nyhavn, Kööpenhamina


Muutenkin talot saisivat Suomessa olla vähän värikkäämpiä kuin ovat. Täällä on kovin harmaata, valkoista ja ruskeaa, mutta suomalaiset tunnetusti rakastavat ankeaa ja pelkistettyä sisustustakin, johan olisi liian imelää ja huomionhakuista, jos talossa olisi väriä. Kotikaupungissani on yksi sininen omakotitalo ja oli yksi vaaleanvihreä, ja joka kerta ohikulkiessaan rouva Polonius muisti huomauttaa, että kyllä ovat sitten kamalan rumia ja omituisia. Minusta ne olivat hienoja. Sittemmin se vaaleanvihreä maalattiin peruspunaiseksi. Yäk.

Ja vaikka mieluusti asuisin ulkomailla, jos nuppi olisi kunnossa ja olisin työkykyinen sekä minulla olisi ehkä perhe jonka voisi raahata mukaan (edelleen harmittaa, että yksi ulkomaayritys kaatui pään romahtamiseen ja siihen että kaikki sosiaaliset suhteet jäivät kotimaahan), niin jotain Suomessa on parempaa kuin ulkomailla: Sea Life! Köpiksen Blue Planet oli jotenkin tylsä ja hengetön siihen verrattuna, olkoonkin vaan sitten isompi ja kalaisampi.

Merihevonen, Blue Planet



Jos olisi ollut enemmän aikaa ja rahaa, olisi voinut käydä mielenkiinnosta kaupungin ulkopuolella Karen Blixenin kotimuseossa ja ihan vaan blogin takia tietysti Helsingörissä Kronborgin linnassa, missä Hamlet on seikkaillut, hihii! Mutta blogia ajatellen löysin vain tällaisen mainoksen, enkä edes muista mikä ja mistä se oli... Teatteriesitys teatterin tms. seinässä? Konsertti?



Tällaisia ihania oransseja seiniä ja taloja Helsinkiinkin, kiitos!


Kotimaan matkailussa koko perheen kylpyläloma teema"puistoineen" oli ihan huippu, Maud nautti joka sekunnista! Sen sijaan visiitti Poloniuksille ei mennyt ihan putkeen, koska rouva Polonius nyt huutaa milloin haluaa ja mistä haluaa, ja kun minä läksin puolustautumaan ja karjuin kunnolla kerrankin takaisin, kolmas maailmansota syttyi hetkessä ja kesti KAUAN. Sanoin kaikkea julmaa mutta totuudellista, ja vaikka tämä olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ikävää, ettei kukaan ole koskaan rouvalle laittanut rajoja. Meidän muiden pitäisi vain hyväksyä ja ymmärtää, että "hän vain on sellainen" - mutta en halua Maudin oppivan, että hänen äidilleen muka saa karjua syyttäkin ilman että äiti mitenkään pistää vastaan... Lopulta herra Poloniuskin oli minulle näreissään, varmasti koska tulehdutin ilmapiiriä pahemmin puolustautumalla, mutta en jaksa enää sitä, että kaikkien pitäisi olla varpaillaan yhden ihmisen takia ja uhrautua, jottei tilanne pahene. MUR!

Vielä olisi viikko edessä Poloniusten perhehelvettiä (ahdistaa ja näen painajaisia etukäteen) ja sitten yksi pieni oma matka - yksin. Seuraaville reissuille aion laahata jonkun vaikka väkisin mukaan! Olen ihan tarpeeksi ollut yksin elämässäni ja suurimman osan matkoistani tehnyt yksin.

Olisi pohdintoja kiitollisuudesta ja positiivisesta ajattelustakin, mutta jätän ne toiseen kertaan!