torstai 23. toukokuuta 2013

Meillä on kaikki

Feng shuit virtaa taas. Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi. Olen onnistunut luomaan pieneen kaksioomme Maudille "oman huoneen" olohuoneen syvennykseen, makuuhuone on entistä tilavampi, ja kaapeissa on pari hyllyä jopa ihan tyhjillään. Minä en tästä ihanasta asunnosta hevillä lähde, joten siksi tilantarpeeseen ainoa toimiva ratkaisu on luopua turhasta ja järjestellä sisustusta. Painajaiseni olisi sadan neliön kämppä täynnä tavaraa ja iso laina niskassa - sekä tähän yhtälöön tietysti kuuluva pysyvä työ... Luopuminen turhasta on puhdistavaa, ja oikeasti ihminen tulee tosi vähällä toimeen. Minulla on kaikki mitä tarvitsen, ja vähän ylikin. Olen vauras.

Televisiota meillä ei edelleenkään ole eikä edes tule, en ole vieläkään keksinyt mihin sitä tarvittaisiin. Kyllähän jotkut ystävät vieläkin puuskahtavat säännöllisin väliajoin että "hanki nyt jo se telkkari niin saat omaa aikaa kun Maud katsoo lastenohjelmia", mutta Maud pelkää kaikkia lastenohjelmia, joten ei tulisi sitä omaa aikaa... Sitä paitsi tutkimusten mukaan alle 3-vuotiaan ei tulisi katsoa lainkaan telkkaria, joten olen ylpeä siitä, että olen onnistunut kasvattamaan poikaseni ilman töllöä. Kotipalvelun täti oli ihan järkyttynyt; "sanooko joku oikeasti noin!?" kun kerroin tv-kommentteja. Mutta se on nykyaikaa, lapsilla on telkut, pelit, kännykät ja kaikki. Minä olen käpylehmäideologian kannalla. Maud ei ainakaan leluillaan kovin paljon leiki, sillä on ne tietyt, joilla se leikkii, muut ovat lähinnä tilantäytettä. Kannatan mieluummin luovaa toimintaa (piirtäminen, maalaaminen, muovailuvahailu ym.) sen sijaan että kaikki annettaisiin valmiina tekniikkana tai muoviromuna.

Mitä autuutta olenkaan tänään kokenut vapaudestani! Ei lainoja, ei maksamattomia laskuja, ei turhaa omistamista, ei tavaravuorta jonka alle tukehtua... meillä on ihana kotipesä jossa syödä, nukkua ja oleskella, lopun aikaa voimme ulkoilla, matkailla ja tavata ystäviä. Ei kai sitä enempää voi elämältä edes toivoa? Lisäksi olen löytänyt upeita kirjoja, pitkästä aikaa hyvää luettavaa. Äsken sain loppuun Mari Strachanin "Hiljaisuus soi h-mollissa" ja ahmin sen parissa päivässä. Se oli niiiiin hyvä!!! Haluan Walesiin. Seuraava matka varaukseen?! Nyt luen Gregory David Robertsin "Shantaramia". Se on mahdoton järkäle, olen vasta alussa enkä ihan vielä päässyt tunnelmaan, mutta ehkä se siitä aukenee. Muitakin järkäleitä on odottamassa vuoroaan, joten täytyy pitää kiirettä!

torstai 16. toukokuuta 2013

Panikointia ja positiivisuutta

Heippatirallaa! Sain tänään rauhassa istua yksin meren rannalla. Keräsin valtavan määrän kauniita (jopa vaaleanpunaisia!) simpukoita ja löysin kaksi sellaista simpukkaa, joita en ainakaan uskonut Suomen rannoilta löytäväni. Vähäiset ovat biologian ja maantieteen tietoni. Aurinko paistoi, oli lämmin, koivut hohtivat vaaleanvihreinä ja käki kukkui. Olen niin odottanut kevättä ja kesää, nyt aurinko on täällä, ja aion viettää niin paljon aikaa ulkona kuin mahdollista. Talvi oli pitkä ja hyisevä, nyt alkaa elämä...

Positiivisia manifestointikirjoja en ole vielä saanut, mutta näköjään ne unelmat manifestoituvat todellisuuteen ihan itsekseenkin! Sen silti huomaan, että voidakseen unohtaa elämästään kaiken ikävän, on voitava sen verran hyvin, ettei helvetillinen ahdistus kahlitse ajattelun lisäksi jopa hengitystä. Ajatukset ja fyysinen todellisuus voivat olla täydellisiä ja hyviä, mutta jos psyykettä kiduttaa ahdistuneisuushäiriö (ja paniikkikohtaukset, jollaisiksi psykologini mukaan tilanteeni voidaan määritellä, höh - olenhan luullut että kyseessä on vain pitkittynyt ahdistuneisuus joka huippuhetkenään on tosi karua), siihen olotilaan ei tepsi positiivinen ajattelu, se tunne ei häviä mihinkään, vaikka kuinka yrittäisi paskaa lakaista maton alle. Olenkin palannut olosuhteiden pakosta Ketipinoriin ja vietän päiväni väsymystokkurasumussa, aivoni heräävät vasta näihin aikoihin. Ylensyön ja olen turvoksissa, mutta ahdistus on pikkuisen lieventynyt.

Olen siis tullut siihen lopputulemaan, että ns. terveen ja tavallisen on helpompi keskittyä positiiviseen ajatteluun ja jättää ikävä huomiotta. Kyllähän tuo minultakin onnistuu silloin kun voin hyvin ja varsin hyvin kun olen hypomaniassa, mutta masennuksen ja ahdistuspaniikin keskellä möröillä on taipumusta vain kasvaa ja mieli ei todellakaan kykene näkemään mitään hyvää missään, oli henkisiä oppaita sitten yksi tai kymmenen. Ja Mantalla ainakin positiivinen ajattelu ja paskan ajattelematta jättäminen saattaa johtaa jopa luottotietojen menettämiseen (hän ei välitä mihin muutaman euron sossusta laittaa, kun perinnässä on tuhansia euroja, ne menevät ulosottoon jos niin on tarkoitettu, pääasia että hän ei stressaa ja hänellä ja Pontuksella on kivaa), joten en ole ihan varma siitä, onko se vain kivaan keskittyminen aina niin kovin tavoiteltava ja hyvä asia. Ehdotin, että tuo olisi pään pensaaseen pistämistä mutta ei kuulemma ole.

Ja jotta minulla ja Maudilla olisi kivaa, aiomme mennä yhtenä päivänä Suomenlinnaan, toisena päivänä kylpylään, ja muutenkin viettää aikaa meren ja veden ääressä ja ehkä käydä galleriassa taidenäyttelyssäkin. Nyt elämästä kaikki irti, kesä on lyhyt! Ja elämä ylipäätään on lyhyt. Enkelit kuulemma tahtovat meidän nauttivan jokaisesta hetkestä ja jokaisesta päivästä. Ja yritän kovasti olla huomioimatta täällä parvekkeella pöriseviä kimalaisia ja mehiläisiä.... KÄÄK.